Unelmia ja esikuvia

Lukion jälkeen haluan nähdä mitä hevosmaailma ja kilpailu on ulkomailla. Otan sen verran aikaa mitä tarvitsen ja lähden etsimään suuntaa minne haluan tässä maailmassa mennä. Haluan kokeilla ja nähdä, miten pärjään ulkomailla ja ottaako Euroopan hevosmaailma minut avosylin vastaan vai potkaiseeko pihalle. Totuushan on se, että olen jo nyt hieman jälkijunassa muita saman ikäisiä ratsastajia. Suhteita ulkomaiden talleille pitäisi luoda jo tässä iässä ja osa onkin jo ulkomailla kisaamassa ja treenaamassa. Heille iso hatun nosto! Tekevät lukionkin sieltä käsin ja paiskivat töitä kaiken tämän eteen. Itse en olisi ollut siihen vielä valmis peruskoulun jälkeen.

Sitten seuraavaksi herää kysymys rahasta. Minua on kyseenalaistettu erittäin paljon tässä asiassa. Mielestäni hevosmaailmassa kuitenkin suhteet ja se että joku uskoo sinuun on se isoin juttu. Moni tämän päivän suomalaisista ratsastajista ovat päässeet pitkälle sillä, että joku on halunnut antaa heille mahdollisuuden. Toisin sanoen, joku on uskonut heidän kykyihinsä ja paloonsa kehittyä. Kun avaa hieman silmiänsä niin huomaa, että sama tapahtuu myös Suomessa. Itse olen ainakin kokenut sen, että minuun uskotaan ja luotetaan. Luottamus on kuitenkin täytynyt ansaita. Tästä esimerkkeinä sponsorit, valmentajani ja ihmiset jotka ovat luottaneet minuun "valmentajana" ja "ratsuttajana".

Palo kehittyä ja pärjätä näkyy ratsastajan ratsastamisesta jo siinä vaiheessa kun ratsastaja siirtyy ponivuosina kansallisiin luokkiin. Niin sanottu tätsi hommaan on ihan erilainen. Arvostan myös niitä ihmisiä, jotka osaavat ajatella tämän lajin vain harrastukseksi. Tiedän myös maajoukkuetason ratsastajia, joilla tulevaisuuden suunnitelmat ovat mm. lääkkiksessä ja hevoset tulevat olemaan vain se toinen juttu. Heiltä löytyy silti se palo kehittyä ja tulla harrastuksessaan parhaaksi. Siinä varmaankin pystyy ajattelemaan asiat myös hieman kevyemmin, eikä ottaa kaikkea niin valtavan tosissaan. Näin olen kuullut, itselläni ei ole kokemusta -haha.

Tapaan paljon ratsastajia jotka tulevat vähän nolona kertomaan omasta harrastamisestaan tai siitä ettei niinkään kisaa tai valmentaudu. Ikään kuin olisi väärin tulla valmentautumaan jos haluaa pitää lajin vain harrastuksena. Kaikilla on omat "tavoitteensa" ja niitä täytyy kunnioittaa. Te "vain harrastajat" (omien sanojenne mukaan) näytätte meille kilpailijoille, kuinka lajista voi nauttia monella tapaa. Lähden itse pitämään tuntia tai ratsuttamaan aivan samalla tavalla kuin ketä tahansa. Oli kysessä sitten  shetlanninponi tai kansallisen tason kouluhevonen. Valmentajien tehtävä on valmentaa  ja auttaa ratsukkoa sillä tasolla mitä ratsukko on.

 Tässä pari videota, jotkatodellakin kannattaa katsoa. Esikuviani:

Isabell werth ja Weihegold. Isabellin ratsastuksessa ihailen kokemusta. Erityisesti hieman iäkkäämmät kouluratsastuksen kuningattaret ovat ratsastajia joita todella arvostan. He ovat kokeneet ja nähneet. Isabellin ratsastus on parhaimmillaan kaikista isoimmissa kisoissa, kuten tässä World cupin finaalissa. Tämän radan musiikki on ehdottomasti yksi lempi kur musiikeistani.

Kukas muukaan kun Charlotte Dujardin. Charlotte on erittäin kokenut ja arvostettu ratsastaja ikäisekseen. Valegon ja Charlotten yhteistyötä parempaa en ole vielä nähnyt ja kyllähän se noista prosenteistakin näkee..

Tässä uusin lempihevoseni Charlotten alla. Hevonen vielä vähän kokematon, mutta tästä tulee hieno. 

Jurado Lopez jonka kaikki hevoset ovat aina iloisen ja tyytyväisen näköisiä radalla ja treeneissä. "Hyvänmielen ratsastaja"

Lina Dolk Ruotsista. Linaa olen seurannut jo hänen poniajoistaan asti. Yksi Ruotsin lupaavimpia ratsastajia ja päässyt kilpailemaan jo Grand Prixiä hevosellaan Biggles. Yksi esimerkki ratsastajasta, jonka kykyihin on uskottu ja sitä kautta saanut uskomattomia mahdollisuuksia. Tottakai myös Ruotsin hevoskulttuurista  kiinnostuneena kaikki Ruotsin lipun alla kilpailevat kiinnostavat. Linan näin livenä ensimmäisen kerran Suomessa järjestetyissä PM:issä 2016, joissa tietenkin voitti U25 luokat. 

Meidän oma Kyra Kyrklund. En varmaan voi pukea edes sanoiksi kuinka suuri kunnioitus tätä ihmistä kohtaan on. Yksi mahdollinen ja mulle suositeltu paikka olisi lähteä hänen luokseen sitten lukion jälkeen. Ratsastusurani yksi tähtihetkistä oli tietenkin päästä osallistumaan Kyran klinikkaan Ranella 2017. Kyran polku ei ole ollut niin sanotusti rahalla tehty ja hänen tarinansa luo itsellekkin uskon mahdollisuuksiin. Hän on ollut todella rohkea ja valinnut reitit joihin muut eivät ihan ensimmäisinä lähtisi. Sitä rohkeutta haluaisin itsellenikin edes ripauksen. 

Lisäksi ihailen eri valmentajia Suomesta. Ei vaan omia valmentajia vaan myös niitä, joita olen tässä sivussa seuraillut. Kaikilla on niin oma tapa opettaa, mutta kaikista huokuu se sama intohimo valmentamiseen, hevosiin sekä kokemus jota haluaa jakaa eteenpäin. Parhaimpia lausahduksia valmentajilta, jotka ovat jääneet mieleeni: 

"Ratsastuksen opetteleminen alkaa siitä kun ratsastaja oppii pitämään ohjat kädessä" 

"Kiire ratsastaessa on vain tunnetila" (pätee myös muussa elämässä) 

"Kun kerran muistat hengittää, niin ongelma on usein poissa" 

"Kun potkaiset potkukelkkaa liukuu se hetken eteenpäin, jonka jälkeen joudut potkasemaan uudestaan, jotta se jatkaa liikkumistaan. Jos kuitenkin jäät potkimaan koko ajaksi, saavuttaa potkukelkka jossain vaiheessa vauhdissaan pisteen, jonka jälkeen joko sinä väsyt tai potkukelkka ei voi mennä enää lujempaa"

"less is more/vähemmän on enemmän"

"kehittyminen alkaa, kun ratsastaja oppii itse tajuamaan omia virheitään ja korjaamaan niitä" 

"Kun osaat hävitä, voit oppia myös voittamaan" 

"Hevonen on ratsastettavuudeltaan juuri semmoinen, minkälaiseksi olet sen edellisellä kerralla jättänyt" 

"Jokainen meistä voi olla jokin päivä olympialaisissa" 

"Tuntuma on sama kuin se, kuinka paljon puristät kätellessäsi. Ei liian löysä, eikä liian kova. Muista että hevonen kättelee samalla tavalla takaisin"

"Kiitä hevostasi enemmän kuin rankaiset" 

"Hymyile ja hengitä" 

kuva Senja Holopainen

En ole missään vaiheessa kuitenkaan sulkenut pois esimerkiksi yliopistoa tai muuta kuin hevosuraa. Hevoset kuitenkin ovat juuri nyt se ensimmäinen asia elämässäni, koska minusta tuntuu, että minulla on paljon annettavaa ratsastuksen parissa. Minulta usein kysytään että mitä minusta tulee isona, kuten varmaan monelta muultakin tämän ikäiseltä. Lukiossa olen keskittynyt ja keskityn jatkossakin humanistisiin aineisiin sekä kieliin. Vaikuttaminen on ollut aina se minun juttuni. Haluan olla osallisena ja vaikuttaa asioihin. Oli se sitten politiikkaa tai ratsastusta, olisi hienoa olla osana kehittämässä tätä maailmaa jollain tapaa. 

Eveliina