Future cup Ypäjä

Oltiin ennen halli-SM viikonloppua Janne Berghin valmennuksissa Nurmossa. Kipeenä olin tietenkin, mutta kummallisesti siinä ratsastaessa ei mikään flunssa vaivannut. Sain paljon uusia ajatuksia Jannen treeneistä ja oli oikein tehokkaat kaksi päivää. Tästä syystä lähdettiin vasta keskiviikkona Ypäjälle Anun treeniin ennen kisoja, koska pystyttiin treenata täällä Pohjanmaalla pari päivää kisojen alla ja mun ei sitten tarvinnut olla kokonaista viikkoa pois koulusta.

Keskiviikkona saavuttiin Ypäjälle ja illasta treenailin Anun kanssa. Wellu ei ollut yhtään oma itsensä. Se kovetti kylkensä ja sain suorastaan potkia sitä käynnissä eteenpäin. (hevosta joka siis yleensä hipaisusta kannuksella lentää kattoon) Wellu oli todella pyöreä, notkea, mutta silti täysin pohkeen takana. Itkuun sitten Anulle purskahdin tunnin päätteeksi. Olin aivan varma, että sillä on mahassa jotakin, koska oireet olivat juuri sellaisia. Valmentaja käski sitten miettiä vain valmennuksen hyviä kohtia ja paapoa Wellua seuraavaan valmennukseen saakka. Hieroin sen, kylmäsin jalkoja, kävelytin, juotin,juotin,juotin.... Seuraavana päivänä oli jo oma itsensä ja vaikea omalla normaalilla tavallaan, en ole ikinä ollut siitä noin onnellinen, että on oma vaikea edestä eikä sieltä kyljistä :D
Ollaan huomattu, että pitkä matka vaikuttaa Welluun jonkin verran. Jo se, että se stressaa vähän matkustamista, vaikuttaa siihen. Se on vähän kuin "yli innoissaan" päästessään reissuun. Jannen kanssa saatiin myös Welluun tosi paljon uutta taipumiseen yms. ja ehkä itsekkin menin siitä hieman sekasin ja yritin heti keskiviikkona pyrkiä samaan, mutta se näkyikin sitten liian kovana paineena Wellussa ja siihen tiedetäänkin sitten  oman arvonsa tuntevalta konkarilta vastaus: ei onnistu pikku likka.

Torstaina vielä vähän haettiin areenalla ratsastaessa mun oman pään kasaamista ja vaan sitä, että Wellu rentoutuu. W on yleensä edellisenä päivänä kun mennään aitoihin ja areenalle ratsastamaan niin suoraan sanottuna kamala ratsastaa, sillä ottaa kuumaa niin paljon aidoista ja innostuu vähän liikaa, vaikkei mitään pelkääkkään. rennox ja pehmeäksi siis vain ja pari radan asiaa that´s it. 

Perjantai aamuna oli vähän tyhjä olo siitä, mitä päivän rata tulisi olemaan. Rata oli täyttä hakemista ja Wellussa oli edelleen vähän liikaa painetta edessä. Tätä hevosta ei voi ratsastaa niin pyöreässä muodossa, mitä muita kouluhevosia. Se ei pysty (varmaan näkökykynsäkkään puolesta) kulkemaan niin pyöreänä. 65..% ja oltiin viidensiä. Viiden ekan prossat oli 65% sisällä, että sijoitukset sinänsä olivat vain nopan heiton päässä. Liian syvä muoto vei liikettä ja ilmaa mahan alta pois. Wellu ei kantanut etuosaansa ja sain taistella sen joka liikkeen läpi. Papereissa olikin että "erittäin rohkeasti ratsastettu". 

Perjantaista sisuuntuneena ja vähän ehkä takkiin ottaneena palaveerasin valmentajan kanssa ja tehtiin suunnitelma hallimestaruus luokkaan. Lavat ylös, muotoa vähän auki ja painetta pois. Äiti ajeli Pohjanmaalta aamulla rataa katsomaan ja meinasi ettei mitalia edes lähdetä hakemaan, mutta kaikki tietävät että kilparatsastajana olen aina kilparatsastaja. Kun tietää mihin pystyy, niin tottakai sitä lähtee hakemaan. Perusliikkuminen oli paljon parempaa ja siinä päästiin tavoitteeseemme, mutta kolme aivan turhaa virhettä tuli. Ilman niitä olisin varmasti kultaa napannut, mutta kyllä kulta mitali koristi aivan oikean ratsastajan kaulaan.Vaikkei sitä ääneen myönnettykkään, niin kyllä pari ihmistä tuli myöhemmin minulle sanomaan, että minusta aamusta asti oli näkynyt läpi mitä olin lähdössä hakemaan..  :D Joskus sitä onnistuu suunnitelmassaan ja joskus otetaan kunnolla takkiin. Tällä kertaa palat loksahtivat kohdilleen. 

halli-SM rata: https://www.youtube.com/watch?v=RMdsssA4JFU

Sunnuntaina sitten mentiin aivan lepposella fiiliksellä. Rakastan omaa kur-musiikkiani ja se rata on aina mukava mennä. Verkka jäi todella lyhyeksi ja W otti vähän kuumaa ja oli aika huono edestä. Vedettiin meidän ja Wellun parhaat prosentit vähän alta 69 %. Oli toinen kerta kun ratsastin sen kisoissa ja se menee jo nyt aivan nappiin musiikkiin. Vielä kun saadaan enemmän liikettä ja tehtävät onnistumaan hieman vaivattomammin niin varmasti pystytään vielä parempaankin. Future cupin finaalissa oltiin kolmansia ja samana päivänä ajeltiinkin sitten jo kotia kohti. 

Mitä näistä kisoista opittiin? Ensinnäkin se, että Wellu todellakin pitää omat rajansa siinä, kuinka paljon häntä määrätään. Löysin Wellun rajat niin verkassa kuin radallakin. Opin korjaamaan niskan jännittymistä ja suun aukomista radalla. W tarvitsee pitkän matkan jälkeen palautumisen. Painetta ei ihan hirveästi tähän herraan voi laittaa, yhdet kisahousut menee roskikseen, laitan niiden piikkiin yhden epäonnistuneen vaihdon (olivat niin liukkaat etten saanut käytettyä painoa vaihdossa) , kankia ei voi  käyttää 5 päivää putkeen Wellun kanssa, käyntiohjelmassa ei saa esittää piaffia ja frakki tulemaan postissa. 

Seuraavaan PM-katsastukseen melkein 3 viikkoa, sitä ennen treenataan perusliikkumista ja hoidetaan hampaita ja lihaksistoa. Mukavaa alkavaa kesää!

Eveliina