Paljon uutta perusratsastukseen

"Täytyy olla jämäkkänä ja käyttää niitä vatsalihaksia" , "Käytä hieman reittä apuna, jos vatsalihakset ei riitä" , "Ole napakka" , "Kyynerpäät kylkeen ja hartijat taakse" , "Tee monta pidätettä istunnalla" . Kuulostaako tutulta? Nämä ovat lauseita, jotka ainakin itselläni ovat jääneet pysyvästi tuonne pään sisälle. Valmentajat tietävät mitä näillä asioilla tarkoittavat, mutta itse olen ymmärtänyt nämä kaikki lauseet tähän mennessä täysin väärin. Ai miksi? Kun on käsketty tehdä puolipidätteitä, olen puristanut hevosta niin, että en yhtään ihmettele miksi se on lakannut menemästä eteenpäin. Huomaamatta tämä jarruttaa hevosta jatkuvasti, mutta hei, minähän vain teen niitä puolipidätteitä? Reidet, polvet ja vetävä käsi jarruttaa hevosta taakse päin, jolloin kaikki liike ja eteenpäinpyrkimys sammuvat. Myös se kuuluisa niin kaunis istunta, kun kouluratsastaja istuu takakenossa selkä suorastaan kaarella. Väärin, tämäkin jarruttaa hevosta.

Nyt minulla on hevonen, joka ei mene eteenpäin, jos puristan yhtään. Olen harjoitellut koko Tammikuun ajan sitä, että jalkani ovat lonkista varpaisiin asti kuin makaroonit ja käteni ajattelevat joka askeleella kohti hevosen suuta. Siinä on työtä, on paljon hommaa opetella pois siitä jämäkkyydestä (eli puristamisesta), mitä on yrittänyt viimeiset 5 vuotta tehdä. Myös pystyssä istuminen tuo ajatuksen eteenpäin menemisestä. En vedä taakse, kun en ajattele istunnallani taakse. Takakeno on tuonut myös sen, että työnnän laukassa istunnallani, mikä vain sammuttaa hevosen liikettä ja hidastaa. "Ratsasta sitä hevosta, äläkä satulaa!" - Kyra Kyrklund

Puolipidäte tehdään istunnalla ja kun hevonen on tulossa puolipidätteestä takaisin, täytyy jo ratsastaa eteenpäin. Hevosen täytyy olla niin herkkä puolipidätteelle, että kun sen tekee, hevosen pitäisi tulla siitä ensimmäisestä puolipidätteestä jo takaisin. Puolipidäte on yhteydessä takajalkoihin, eikä hidastamiseen. Sillä tasataan hevosen tahti ja tuodaan hevonen enemmän tasapainoon ja takajaloilleen. 

Ollaan alotettu harjoituspiruettien ja piruettilaukan harjoittelu valmentajani kanssa. En luultavasti mene niitä vielä tämän kauden radoilla, mutta niiden opettelu avasi minulle ihan uuden maailman. Piruettiin tullessa pienikin puristus reisillä sammuttaa laukan kokonaan ja hevonen ei pysty kääntymään takajaloillaan. Tämä hylkää siis kaikki kuvitelmani siitä, kuinka paljon painetta ja voimaa ratsastaja tarvitsee piruetin valmisteluun ja ratsastamiseen. Oikeastaan rentous ja tasapainolla vaikuttaminen ovat valmistelun a ja o. Myös tila edestä on todella tärkeä, koska grammankin tuntuma ohjaan väärässä kohtaa kääntäessä sammuttaa laukan. Tulin aluevalmennuksissa noin 10 kertaa uudelleen puolipiruettiin ja onnistuin ehkä kerran. Joka kerta epäonnistuin yliyrittämisen ja liian paineen takia, enkä mielestäni edes puristanut ;) 

Puristamisen lisäksi oma hätäilyni on toinen mitä yritetään kitkeä. Pitäisi malttaa jäädä hevosen liikkeeseen ja saada tiputettua itsensä sinne satulan sisään. Itselläni on ollut lonkissa vikaa ja vasen lonkkani pistää tällä hetkellä kovasti vastaan sitä joustoa, mikä jalkojen rentoutumiseen satulassa tarvittaisiin. Tämä kuitenkin on pitkäaikainen vaiva, josta yritetään koko ajan päästä eroon jäsentenkorjaajan kanssa. Oikeastaan se kaikista ärsyttävin tunne, kun tuntuu siltä ettei hevonen liiku eteenpäin, pitäisi niellä, malttaa ja jäädä askeleeseen. Yleensä tämän tunteen yli päästyä hevonen tulee pohkeen eteen. Oma valmentajani kutsuu tätä takajalkojen päälle jäämiseksi ja neuvookin siinä tilanteessa, kun hevonen tuntuu hitaalta, niin miettimään takajalkoja ja ratsastamaan niitä. Se Even sätkiminen ja hätäily ei enää siis autakkaan, on se kumma. 

Tässä ajatuksia mitä jo tänä vuonna olen kerennyt vähän sisäistämään ja minkä kanssa jatketaan työstämistä. 

Less is more

Eveliina

kuulumisia!

Maajoukkuekatsastuksissa muisti jälleen, miten valtavan lahjakkaita junioreita minulla on vastassa ensi kaudella. Heräsi pieni taistelutahto ja suorastaan potkaisu p*rseelle katsellessani maajoukkuueesa treenaavia junioreita. Ei päästy maajoukkueeseen, mutta se melkein tiedettiinkin. Taso on kova ja ilman tuloksia sinne ei mennä. Sain kuitenkin junioreiden maajoukkuevalmentajalta todella paljon kehuja ja rakentavaa palautetta. Hän piti myös tavoitteitani ensi kaudelle realistisena. "Ota kaikki irti mitä näin osaavasta hevosesta saat" -lausahdus jäi pysyvästi mieleeni.

Maajoukkueleirin jälkeen "tätsi" koko hommaan palasi. Suunniteltiin Anun kanssa treenejä eteenpäin ja listasin selkeät suunnitelmat koko ensi kevääksi. Lukiossa siirsin kursseja kesälle, jotta pystyisin 110% keskittyä tekemään tätä täysillä. Juuri nyt Wellu on kaiken edellä. Minulla on onneksi valmentaja, joka ei pidä 314km minään ongelmana. Asiat järjestellään niin, että olen viikonloput, lomat ja kaikki mahdollinen vain vapaaksi koulusta saan, Ypäjällä.

Wellulla hoidettiin hampaat pari viikkoa sitten ja kanki vaihdettiin suoraan, ison kielentilan sijaan: Muutos oli uskomaton. Hevonen joka monta vuotta on painanut kädelle, on höyhenen kevyt nyt edestä. Ehkä se vähän helpottaa kun kipeä silmä ja kipeä suu ovat poissa..?

Ratsastettavuus on kuitenkin tällä hevosella nyt juuri se, mihin kaikilla muilla hevosilla olen aina pyrkinyt, mutta en ole vasta kuin Wellulla saanut sen kokea. Ikää sillä on nyt 17-vuotta, mutta minusta tuntuu, että se on nyt paremmassa kunnossa mitä vuosiin. Toivotaan että sillä on monta vuotta aikaa opettaa minua. Tiedän jo nyt, että tälle hevoselle joskus hyvästien sanominen tulee olemaan tähän astisista kamalin. Kun joku osuu kohdalle ja tuntuu niin omalle, niin siitä pitää osata nauttia täysillä. Meillä kävi tuuri. 

Olen kilparatsastaja jolla on aina tavoitteet kilpailuiden suhteen. Juuri nyt kuitenkin tuntuu siltä, että päätavoitteeni tämän hevosen kanssa on oppia niin paljon kun vain mahdollista. Ehkä tämä voi olla se  once in a lifetime -mahdollisuus oppia näin osaavan hevosen kanssa. 

Olin vähän hukassa ja epätietoinen tulevaisuudesta syksyllä, mutta nyt olen jälleen täysin varma siiä mitä haluan. Se on tärkein motivaation lähde kilpaurheilijalle.

Tänä vuonna uusia yhteistyössä kanssamme ovat mm. NoShout ja Varna Oy. Tietysti äitini, joka mahdollistaa tämän kaiken. Kiitos myös Wellun "kummille" tädilleni Marialle, joka oli osana mahdollistamassa ratsastusurani jatkumista juniorina. Valmentajanani jatkaa Anu Korppoo sekä Susanna Kupari. 

Hieno vuosi tulossa hyvällä tiimillä

Eveliina