Kimmon valmennukset -Fiiliksiä!

Eilen lauantaina oltiin Seinäjoella molemmilla ponilla mukana Kimmo Sulkalan valmennuksissa. Itse tulin edeltävänä yönä flunssaan, mutta onneks kuume ei kuitenkaan noussut ja jaksoin hyvin ratsastaa molemmat tunnit, joka kyllä sitten illalla vähän kostautui.

Tällä kerralla olin myös Kapulla mukana ja halusin sen kanssa keskittyä suoruuteen ja siihen, että se polkee takajaloilla alle ja myös omaa suoruuttani. Nimittäin varsinkin Kapun kanssa huomaan vinouteni vasempaan kierrokseen. 

En saanut niin hyvin verkattua mitä olisin halunnut ja Kapulla kesti kauan, että se yhtään tuli avuille. Tehtiin keventäen pohkeenväistöjä ja askeleen suurennusta pohkeenväistön sisässä. Olen kotonakin tosi paljon tehnyt Kapun kanssa pohkeenväistöjä, koska se avaa hyvin sen ongelmakohdat -lavat. Myös Kimmon ajatusta harjoituksessa, että askel muuttuu samassa tahdissa askeleen sisässä, olen Kapun kanssa harjoitellut varsinkin harjoitusravissa, mutta valmennuksessa tehtiin se keventäen. Huomattiin Kimmon kanssa, että kun otan keventäessäni pidätteen, niin jäykistän itseni, eli olin liikettä vastaan, jolloin hevonen kyllä hidastaa, mutta jännittyy. Saatiin sekin asia korjattua ja poni alkoi toimimaan oman rentoutumisen jälkeen ja oikeanlaisen pidätteen myötä pohkeenväistöissä paljon paremmin. 

Laukassa mentiin ympyrällä niin, että Kimmo oli ympyrän keskellä ja auttoi raipan kanssa takajalkoihin. Kapu joutui pitkästä aikaa töihin kunnolla takajaloistaan ja aluksi se oliki sille todella vaikeaa, mutta pikkuhiljaa suoristui ja lopulta meni lähes "piruettilaukkaa" viiden metrin laukkaympyrällä. Uskon, että osaan auttaa sitä kotitreeneissä nyt paljon paremmin suoristumisenkin kanssa. 

Rane oli verkkassa sika hyvä ja on ihanaa kun siihen on tullut sellaista omanlaista säpäkkyyttä. Ranen kanssa tehtiin joukkueohjelman asioita, jonka menen rataharjoituksissa Ypäjällä loppukuusta. Lähinnä keskityttiin aluksi sulkuihin, joita ei paljoa kotona pellolla pysty menemään. Sulut olivat selkeästi menneet eteenpäin ja Rane oli ihan huippu. Saatiin hyvästä sulut todella hyviksi ja selkeä tahti niihin. Sen jälkeen tehtiin laukassa vähän kokoamista ja vasta-asetusta, suoristamista. Se oli myös tarpeen Ranelle, koska ei olla voitu kotona hirveästi laukkailla. Tuntui kuin poni olisi nauttinut, että jes! Vihdoin pääsee laukkaamaan oikein kunnolla. 

Lopuksi parannettiin, sanoisin että fiilisteltiin sitä ponin ravia mitä siitä lähtee. On maailman paras tunne saada se poni liikkumaan niin. HUH! Mentiin Pääty-ympyrällä ja saatiin se muotokin avonaisemmaksi ja rennolle kaulalle, sillä Rane helposti vetää itsensä "kippuraan" ja samalla selättömäksi. Oli vaikea pidätellä hymyä siellä selässä, en voi uskoa miten niin pienestä ponista lähtee niin iso liike.

Tavoitteet nousivat, taas.

En tiedä kumpi oli enemmän fiiliksissä, minä vai Kimmo, mutta Kimmo laittoi aika korkean tavoitteen ensikaudelle ja en itse voisi kuvitellakkaan sellaista, en ees tohdi sanoa sitä ääneen. Ennen se oli unelma, nyt lähdetään yhdessä huippu-valmentajan kanssa toteuttamaan sitä. Uskon että tällaisella tukiverkostolla mikä ympärilleni valmentajista on rakentunut, auttaa mua varmasti ja on auttanut niin paljon, että tavoitteet saavutetaan. 

 Vähän nauratti, kun Kimmo kehui hyvästä työstä ja kuinka paljon ollaan menty eteenpäin, moneen kertaan, sillä mehän treenataan tuolla pimeässä, pellolla, lumihangessa koulukiemuroita ilman, että kukaan kattoo miten treenaan suurimman osan ratsastuksistani samalla, kun lähes kaikki maajoukkueessa olevat ratsastavat maneeseissa valmetajan silmän alla lähes joka päivä. 

On uskomatonta miten pysytään näin hyvin sellaisten ratsastajien, joilla on paljon paremmat reeniolosuhteet, matkassa mukana. Ehkä se on sitä pohjanmaalaista periksiantamattomuutta, satoi tai paistoi, aina voi reenata!

Eveliina