Päätösten aika

Olen ollut koko kesän valmentautumatta säännöllisesti. Tieto PM jäämisestä pois otti koville ja päätettiin ottaa pieni tauko ennen kun jatketaan taas treeniä. Heinäkuu piti olla Ypäjällä treenaamista, no ei ollut syystä ja toisesta. Elokuussa uusi yritys, hevonen joutui saikulle. Olen parin kuukauden ajan vaan kevennellyt Wellua eteen alas ja se saa minut tuntemaan itseni  vähän jo puskaratsastajaksi tällä hetkellä.  Kotoa treeniin ja kisoihin lähteminen tuntuu koko ajan kaukaisemmalta ajatukselta. Usko järjestelmälliseen ja säännölliseen valmennukseen, joka vie eteenpäin, on poissa.

Herää kysymys: Miksi emme sitten vaan lähde valmentatumaan jollekkin? Olen yrittänyt kysyä niin monenlaista erilaista sopimusta ja diilejä siitä, että joku veisi meitä eteenpäin ja saisin jäädä asumaan vielä kotiin ja valmentautua täältä käsin ilman että se maksaa miljoonia. En kuitenkaan ole saanut vielä keneltäkään valmentajalta kiinnostusta ja sitoutumista, että se tulisi onnistumaan. Siis valmennus 2-3x viikkoon/Wellun läpiratsastus. Se tätsi ja systeemi mitä jo ikäkausiluokkien ratsastajien treenissä pitää olla, puuttuu tämän alueen valmentajilta, koska täällä Etelä-Pohjanmaalla ei ole sellaisia kouluratsastajia tai he valmentautuvat näistä syistä muualla/tyytyvät vähempään.  

Oma kotivalmentajani, jonka treenissä en ole käynyt maailman aikoihin, käy täällä kerran kahdessa kuukaudessa ja toinen sitoutuva valmentaja kerran kuukaudessa. Suomen ikäkausiluokkien junnut treenaa valmentajan kanssa kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja ovat koko ajan jatkuvassa prässissä että homma menee eteenpäin. Tulokset 67%-75% eivät ole vain tuulesta tempaistuja tai hyvien hevosten ansiota. Moni ei osaa edes kuvitella kuinka paljon jo SM-tasolla kilpailevat ratsastajat tekevät töitä noiden prosenttien eteen. Siihen on syynsä, miksi ikäkausiluokkien ratsastajat pärjäävät avoimissa luokissa. 

On suorastaan uskomatonta, miten keväällä pystyttiin Wellun kanssa noin hyviin tuloksiin. Treenattiin todella vähän ja Wellu oli myös ollut tosi vähän aikaa mulla. Ehkä kuitenkin Ypäjällä ponivuosina luotu pohja kantoi  vielä junnuvuosillekkin. Syy miksi en Ypäjälle Wellun kanssa lähtenyt viime talveksi asumaan oli se, että haluttiin sen kotiutuvan sekä kuntoutuvan kunnolla siitä mitä oli edellisenä syksynä ja kesänä kokenut. Myös rahallisesti oli viisainta jäädä kotiin ja ajatella tämä kausi Wellun kanssa vain tutustumisena hevoseen. 

Nyt ollaan kuitenkin päätetty, että ensi talvi tullaan treenaamaan täysiä ja kehittymään kohti viimeistä vuotta juniorina. Missä ja kenen kanssa, on vielä avoinna, mutta nämä asiat selviävät toivottavasti lähiviikkojen sisällä. Wellu menee huomenna klinikalle tarkastukseen ja jos kaikki on ok, niin lähdetään sovittelemaan asioita. Suomi ei tule olemaan halvin ja helpoin vaihtoehto, vaikka niin luulisi. Kaikki kuitenkin otetaan huomioon ja mietitään koko perheen voimin, mikä olisi kaikille paras ratkaisu. 

Tunnen kuitenkin ilmassa jo vähän muutosten iloa sekä haikeutta. Kun asiat menevät uusiksi, on aina jotain jätettävä taakseen ja luovuttava. Toivottavasti päädymme oikeaan ratkaisun ja se kantaa pitkälle.

Eveliina