Terveisiä Ypäjältä!

Kaikki pakattu, auto starttaa ja ilmassa on haikeutta. Valjashuone jää melkein tyhjäksi tavaroitteni lähdettyä paikoiltaan. On jo kiire, eikä turhia hyvästelyjä kerkeä tekemään, hyvä niin. Koko matkan puhumme äidin kanssa hevosista, tottakai, ja moni soittaa vielä matkalla tsemppaakseen mua. On mulla hyvä tiimi.

Kaksi viikkoa takana tätä sanoinkuvailettoman hienoa hevoselämää Ypäjällä. Siellä ei turhaa sanota, että täällä eletään täyttä hevoselämää, sillä sitä se todellakin on. Herään joka aamu orisuokkien hirnuntaan, kun ne pääsevät tarhaan, joka on melkein meidän soluasunnon ikkunan alla. Kyllä se auton äänen voittaa. Täällä pohjanmaalla kouluratsastajana ollessani en olisi voinut kuvitellakkaan, kuinka hyvissä oloissa muut on treenannut nämä talvet. Vihdoin ja viimein mullakin on mahdollisuus kävelyttää hevonen lämpimästä tallista suoraan (laskin, 23 m välimatkaa maneesin ja tallin välillä) lämpimään maneesiin ja saada laadukasta valmennusta. 

Treenaan valmentajan kanssa noin joka toinen päivä. Nyt ollaan keskitytty todella paljon istuntaan ja oon erikseen käynyt istuntavalmentajan valmennuksissa. Se on auttanut todella paljon ja vatsalihakset ovat kyllä kiittäneet. Ranelle vaihdettiin myös satula, sillä edellinen oli selvästi painanut sitä lantioselkään, joka jumittanut takajalat. Jo tällä muutoksella laukka parantui paljon. Siitä isot kiitokset Satula.com, jolla siis toimipiste myös Ypäjällä ja päästiin sinne sovittamaan monta kertaa satuloita. 

Treeneissä ollaan tehty ponin ja mun suoruutta, sekä kasvatettu ponin kantovoimaa. Jo kahden viikon treenien jälkeen poni on alkanut liikkumaan paremmin jousilla ja tuntuu, että oon oppinut enemmän mitä koko vuonna yhteensä. 

Ypäjältä oon saanut todella paljon kavereita jo lyhyessä ajassa. Samassa solussa mun kans asuu 5 muuta tyttöä ja meistä on jo nyt tullut todella hyviä kavereita. Myös uudessa luokassani Kartanon koulussa mulle on tullut uusia tuttavuuksia ja kaikki on koulun puolesta mennyt todella hyvin. Siitä olin kuitenkin yllättynyt, että koulussa missä olen, ei mun lisäksi ole kuin pari ratsastajaa. Ilmapiiri hevosista puhuessa on kuitenkin paljon kevyempi kuin Vimpelissä. Päivät menee koulun jälkeen tallilla, kuntosalilla ja kavereiden kanssa ollessa. 

Opistolla on lähes joka viikko kaikkia klinikoita, kilpailuja, valmennuksia eri valmentajilta ja tykkään pitkän päivän jälkeen vaan istuutua maneesin nurkkaan ja seurailla näitä. Mahdollisuudet kansainvälisesti pärjänneiden valmentajien ja ratsukoiden seuraamiseen ovat Ypäjällä niin huiput ja niistä oppii paljon. 

Apu täällä on myös todella lähellä. Mikä ikinä vaiva tai huoli onkaan, niin siihen saa heti apua ammattilaisilta. 

Talven treenisuunnitelma on pitkä ja edetään palapalalta eteenpäin. Tein ison päätöksen lähtiessänni tänne ja jouduin luopumaan paljosta. Jo Kapu riittää pelkästään tähän paljouteen, mutta tällä hetkellä voin ainakin sanoa, että se todellakin oli sen arvoista. Ypäjällä teen just sitä mistä tykkään. Katsotaan minne polku vie tämän talven jälkeen. Yhteishaussa ainakin Ypäjä taitaa olla ykkösenä.

Eveliina