Koko kevät käytiin PM-katsastuskilpailuissa etelä-Suomessa. Ajatuksena vakiinnuttaa minut ja Rane sille tasolle. Tulokset vaihtelivat, mutta tavoite saavutettiin kyllä. On jo mukava lähteä tutuille ponien FEI ohjelma radoille ja kisata Suomen parhaiden poniratsastajien seassa. Oltiin myös pari kertaa sijoilla PM-katsastuksissa ja meidät valittiin Suomen pikkuponijoukkueeseen edustamaan Pohjoismaidenmestaruuksiin, mikä oli todella hyvä tilaisuus saada kansainvälisistä kilpailuista kokemusta.
Radat eivät olleet minun ja Ranen parhaimpia, mutta rikottiin omia ennätyksiä kahtena päivänä. Saatiin myös Suomen joukkueen parhaat tulokset pikkuponeista joka päivä!
Matkan varrella oli monenlaisia ongelmia, joita pystyttiin ratkomaan aina uudella stragedialla uuteen päivään. Jouduin miettimään ihan oman perusratsastuksen muuttamista ja tyyliä, millä lähdetään rataa tekemään. Toisena päivänä ponia yritettiin saada paremmin liikkumaan mun eteen, jotta asiat näyttäisivät sulavimmilta ja helpommilta. Käynninkauttavaihdoista hävisin ensimmäisenä päivänä paljon pisteitä, mutta jo seuraavana päivänä tein ne hyvin, jolloin prosentit nousivat 3%. Toisena taas poni haluttiin nopeaksi, mutta rennoksi. Samalla täytyisi esittää poni ja rata niin hyvin kuin itse osaa. Parhaani tein, ja olen siihen tyytyväinen. Opin tästä reissusta todella paljon. Kasvoin kilpailijana ja paineensietokykyni kehittyi. Seuraaviin kansainvälisiin on varmasti jo helpompi lähteä.
Suomen joukkuehenki oli super hyvä ja pidettiin lippu korkealla koko kisojen ajan!
Uusia tuulia
Ypäjällä on vietetty joulukuusta asti todella paljon aikaa. Maajoukkueleirit, kilpailut ja mun valmentaja on siellä, Oon ollut viikonloppuja siellä treenaamassa Anun silmän alla ja kisareissuillekkin on menty aina sen kautta. 300km matkaan sinne ja tänne takasin, on jo totuttu, mutta se alkaa käymään todella raskaaksi. Varsinkin talven päälle maajoukkueleirien vuoksi. Kotona täällä pohjanmaalla mulla ei ole kotivalmentajaa, eikä pohjaa millä mennä talvisin. Koulun päälle maneesille lähteminen on lähes mahdoton ajatus huonoilla keleillä.. ja kun se koulukin pitäis hoitaa..
Joten omaa elämää helpottaakseni ja jaksamisen kannalta, aion muuttaa Ypäjälle lokakuun alussa. Vaihdan siis myös koulua Vimpelistä sinne ysiluokalla ja vain Rane muuttaa mun mukana. Kapu jää kotiin kaverilleni ratsastettavaksi.
On huippua päästä treenaamaan ensimmäisen kerran läpi talven hyvällä pohjalla ilman taukoja. Poni pääsee hyville pohjille ja apu on lähellä. Pääsen myös Anun valmennukseen monta kertaa viikossa ja ponille löytyy sieltä läpiratsastajia. Suuri askel lähteä yksin, mutta todella kannattava ja eteenpäin vievä.
Eveliina
Isoja muutoksia siis edessä teillä kaikilla. Hienosti olet kyllä pystynyt hoitamaan koulun ja ratsastuksen. Ei ihan helppoa. Heinäkuun 21 tullaan T:n kanssa Helsinkiin ja pari päivää sen jälkeen sitten sinne Pohjanmaalle. Nähdään sitten!
VastaaPoista