kuulumisia!

Kävelin tänään viimeisen palautettavan työn kanssa koulun ovista sisään. Takana 12 kokeen putki ja pari todella ärsyttävää tutkielmaa (tutkielmien jälkeen on aika ihanaa kirjoittaa tämmöistä kevyttä blogitekstiä...) . Numeroiden varmistelemiksi olin meidän luokalta ainut, joka päätti tehdä vielä ylimääräistä, ihan varmuuden vuoksi. Mun peruskoulu loppui jo tavallaan tänään. Kaikki on tehty ja kymmenen vuoden pituinen yksi elämänjaksoista päättyi. Fiilis on vähän haikea, mutta samalla helpottunut. Maanantaina menen valmentajalleni TET-viikoksi ja katsotaan mitä kaikkea keksitään. Päästään ainakin treenaamaan aamusta ja Kyra Kyrklund tulee loppuviikosta Ypäjälle. Sen jälkeen on ihan "turha" viikko koulussa ja lauantaina katsotaan mitä numeroita tokarista löytyy. Myönnän ratsastaneeni enemmän kuin lukeneeni -haha.

 

 

Ymmärrettävästi viime kisojen jälkeen päästettiin Rane vähän lomille. Se liikkui, mutta relasi ja haluttiin että se oikeesti laskeutuu vähän kisakunnosta ennen kesän isoja kisoja ja pitkiä kisaputkia. Näiden "vanhusten" kanssa on niin tärkeää että ne tekee mielellään ja on "freshejä".  Ranella myös toimii se, ettei ole koko ajan täydessä kisakunnossa. Pystytään luottaa jo siihen, että saadaan suunnitelmien mukaan se sellaiseksi kuin halutaan ja tiedetään kuinka paljon siihen tarvitaan aikaa. Ranea on taas hemmoteltu ja huollettu nyt kun on ollut aikaa ilman kisoja. Lihaksistoltaan se on todella hyvässä ja varmassa kunnossa. Olen tosi tyytyväinen sen kuntoon ja se kävikin klinikalla hakemassa "puhtaan papan paperit", mikä oli kyllä odotettavissa.

 

Olen itse ollut nenä kiinni kirjoissa ja yrittänyt vain yksinkertaisesti päästä kokeista hyvin tuloksin läpi. Päivän kohokohtana on ollut kuitenkin se, kun on välissä saanut käydä nuuskimassa Ranen nenää ja tyhjentämässä päätä sen selässä.  Viikonloppuja on ollut jopa liikaa nyt vapaana (jopa 3?) ja olen keksinyt lähteä kisahoitajaksi estekisoihin ystäväni avuksi. On ihan kiva käydä välillä katsomassa, miltä se estekisojen meininki näyttikään. Vähän olen tainnut liimata liikaa jalkojani hiekkaan, kun estekisojenkin katsominen  pelottaa. Välillä pitäisi meidän kouluratsastajankin tohtia hypätä ja vähän irrotella, vaikka mieluusti valkoisten aitojen sisällä maanpinnalla pysytäänkin.

 

Nyt kun toinen jalka on jo melkein kesälomalla ja kirjat on heitetty laatikon pohjalle, voin ottaa vähän itselleni aikaa ja alkaa latautumaan kohti SM:iä. Tänä viikonloppuna suuntana Riders inn:n estekisahoitajatehtävät ja Linnanmäelle meno Ypäjän kavereiden kanssa. Myös omaa kehonhuoltoa voi taas lähteä lisäämään ja keskittyä enemmän itseensä! Olen kerennyt autella nyt myös eri hevosten ratsastamisessa ja hoitamisessa, mikä on aina niin kivaa ja opettavaa! Kaikki hyvin, reenit hyvässä mallissa, hyviä ihmisiä ympärillä ja hyvällä fiiliksillä kohti SM-kisojen valmisteluita!

 

 

 

Eveliina

 

kisapäivitystä

Kaksi ihan huikeaa kisapäivää takana ja nyt voidaan mennä vain nauttimaan vapaaohjelmasta. Ei jännitystä, mutta sängystä nousu tuntuu kaikista helpoimmalta koko viikonloppuna, kun puhelimen herätysnäytöllä lukee kolmantena kisapäivänä: "kur!!" Ajattelen, ettei kurini tule riittämään ja että se on liian helppo, tylsä. Freestyleä on kuitenkin niin kiva vetää, että päivä oli kirsikka koko viikonlopun päälle. Jo vähän likaiset vaatteet kahden edeltävän päivän jäljiltä heitetään ponin niskaan, mutta turpahihnan vedän vielä kerran rasvalla, jonka jälkeen pesen käteni siitä, ettei sitä vahingossakaan mene saappaisiini, paikalla olleet tietävät miksi.
Verkassa poni tuntuu hyväntuuliselta ja olen yllättynyt, ettei se ole yhtään väsynyt. Peruskuviot Anun kanssa ja ennen rataa totean vielä Anulle, että menen vain hyvällä fiiliksellä ilman mitään paineita, johon Anu vastaa: "Nyt keskityt ja tsemppaa", ja sitten taas mentiin. Poni toi kotiin 71% jolla yllettiin kolmosiksi Future cupin ensimmäisen osakilpailun finaalissa. "Ei vaihdeta kuriä", totesin ja Anu vastasi hymyillen: "Noh, miksei?"

 

Koko viikon olin ollut todella epävarma omasta ohjelmastani ja yrittänyt sitä kaikin keinoin vaihtaa. Onneksi valmentaja ei kuitenkaan antanut periksi ja sanoi, että se täytyy vain esittää niin hyvin kuin osaa. Sen tein ja onhan se niin mun ja Ronaldon ohjelma. Vähän hassu, yksinkertainen ja handlaan sen jo tosi hyvin. Kun sillä päästellään reilusti yli 70% rajan niin en edes jaksa ajatella minkään serpentiinikiemuroiden ja dramaattisen musiikin suunnittelua.

Vedettiin kolme päivää täysin putkeen. Tehtiin taas niin hyvää tiimityötä Ranen ja Anun kanssa, että uskon sen olevan syy meidän viikonlopun kolmen päivän sijoituksiin ja huikeisiin prosentteihin. Luottamus-sana nousi sinä viikonloppuna aika vahvasti pinnalle. Tuli myös virheitä ja saatiin taas tulevaisuutta varten paljon mitä parantaa. Myös vain pisteen päässä ollut SM-pronssi jäi sen verran hampaan koloon, että treeneihin saatiin jälleen vähän uutta potkua mun osalta. Tuli ensimmäisen kerran olo, että mullakin voi olla mahdollisuus.

 

 

Seuraavana viikonloppuna matkattiin Ratsastuskeskus Ainoon, jossa oli Winter cupin finaali. Haettiin voitto jälleen kotiin 68,5% ja kyllä, pidin pinnan tiukasta aikataulusta huolimatta enkä hermostunut. Sää oli todella kylmä ja tuntui että poni vain keräsi itsensä palloksi, jota sai potkia eteenpäin. Ratsastin kuitenkin niin hyvin kuin pystyin ja Rane käytti fiksusti kauden ensimmäisissä ulkokisoissa. Rata kyllä näyttikin siltä, että meillä molemmilla oli kylmä, mutta pitää muistaa että  kaikilla muilla oli samat olosuhteet ja luultavasti kaikkien muidenkin ensimmäiset kisat tänä vuonna ulkona.

Alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että talvi  Ypäjällä oli elämäni parhain päätös ja on edelleen. Voi nauttia siitä, ettei turhaa jättänyt kotia ja lähtenyt Ranen kanssa tänne. On todella, todella palkitsevaa nähdä nämä prosentit ja työntulos. En usko, että kaikki tänä päivänäkään ymmärtävät päätöstäni valita aina tämä laji, mutta nyt on tullut sellainen fiilis, ettei enää ole asiaa mikä menisi tämän edelle. Harmittavaa, että joskus joutuu valita jopa hyvien ihmissuhteiden ja ratsastuksen väliltä, mutta silloin täytyy vain ajatella sitä mikä on pysyvää ja mitä oikeasti haluaa. En usko olevani ainut kilparatsastaja, joka on näitä päätöksiä joutunut tekemään. Tärkeintä on itselleni kuitenkin kerätä ihmiset, jotka pystyvät tukemaan mua tämän lajin kanssa ja ymmärtävät keskittymiseni tähän. Kesästä on tulossa ihan uskomattoman hieno monine pitkine seikkailuineen Ranen kanssa, että siitä täytyy ottaa kaikki irti. En aio tuottaa kenellekkään, enkä varsinkaan itselleni pettymystä ja olen valmis laittamaan itseni tänä kesänä täysillä likoon Ranen kanssa.

 

 

 

 

 

Eveliina