Onhan se niin omasta halustakin kiinni. Kaiken sen valmentautumisen ja "juhlakuteissa" valkoisten aitojen sisällä ratsastamisen takana ovat kuitenkin jokaisella pitkät päivät ja lyhyet yöunet. Me kaikki tiedämme miten paljon vaaditaan ennen kuin ratsukko on radalla ja sen jälkeen. Mutta kaikki se on osana itse suoritusta. Mistä koostuu oma suoritukseni?
Itselläni kaikki lähtee suunnittelusta ja henkisestä valmistautumisesta. Yleensä suunnittelu alkaa jo kahta viikkoa ennen kisoja. (Miten treenataan, milloin lähdetään kisapaikalle, miten poni syö, miten itse syöt ja miten saadaan itsemme parhaaseen vireeseen siksi päiväksi) Otan esimerkiksi viime viikon kansainväliset kisat ja niihin valmistautumisen. Valmentajani kanssa lähdettiin kaksi viikkoa aikaisemmin suunnittelemaan joka päivän treenit ja mitä halutaan vielä treenata esim. radasta yms. Varmistetaan kaikkien varusteiden kunto, jotta keretään vielä vaihtamaan jotain jos tarvitsee. Mahdollinen kisahoitaja, jotta saan itse keskittyä vain kisaamiseen. Lähden myös itse jo valmistautumaan psyykkisesti paria viikkoa aikaisemmin. Jos on jotain mitä murehtii, tai on epävarma jostain asiasta, asia selvitetään valmentajan kanssa, ettei se ole häiritsemässä kilpailusuoritusta. Alan myös vähän fiilistelemään katsomalla huippuratsastajien ratsastusta sekä omia edellisiä ratoja. Vietän myös ponin kanssa normaalia enemmän aikaa ja yritän pitää sen "hyvällä tuulella". Rane saa yleensä normaalia enemmän herkkuja ja hierontaa ennen kisoja -haha.Kisapäivän lähestyessä tehdään hyvällä fiiliksellä treenejä valmentajan kanssa ja edeltävänä päivänä treenataan vain lyhyt aika vain jumppailemalla hevonen. Saan myös yleensä oman psyykkeen takia tehdä niitä liikkeitä joista olen epävarma. Yleensä "kenraalitreenistä" lähetään hyvin ja itsevarmin fiiliksin tai siihen ainakin pyritään. Erityisen tärkeää omalla kohdallani on, että olen varma siitä mitä teen. Koulusta olin keskiviikosta asti pois, vaikka vasta perjantaina starttasin. Tarvitsen kisojen alle keskittymisen mahdollisuuden ja jotta kerettiin kaikki asiat hoidettua, meni kaksi päivää ennen starttia. Mahdollistettiin täten myös aamu-treenit, jolloin ponilla oli enemmän palautumisaikaa ennen starttia.
Kansainvälisissä kilpailuissa jouduimme siirtyä nelostallista vitostalliin kansainväliselle alueelle. (Kauhean pitkä kisamatka 300m?) Tavarat puunataan ja pakataan ja siirretään kisapaikalle siististi. Yleensä tässä vaiheessa kaikki on viimeisen päälle valmista ja niin, että kisa-aamuna on helppoa laittaa kaikki valmiiksi. Tavaroiden jälkeen vietiin Ranekin kansainväliseen talliin, jolloin ilmoitetaan tallimestarille tulosta, mitataan ponin lämpö ja saadaan rannekkeet joilla pääsee talliin. Kun ollaan kansainvälisessä tallissa, hevoset joutuvat olla koko ajan karsinoissaan, joten Raneakin piti käydä taluttamassa monta kertaa päivässä kuten myös jumppaamassa, juottamassa ja ruokkimassa. Onnekseni sain opistolta hyvän ystäväni kisahoitajaksi ja sain itse nukkua ja olla stressaamatta. Kisahoitaja kilpailuissa tulee koko ajan tärkeämmäksi, sillä täytyy olla käytössä hoitaja johon voi luottaa 100% ja joka ymmärtää kansainvälisten sääntöjen päälle. Kaikki sujui ongelmitta ja edeltävänä iltana oli kisattavalla areenalla ratsastus, jossa noin 20 ratsukkoa eri maista ratsastaa samaan aikaan. Sinne ei yleensä mennä muuta kuin kevyesti ratsastamaan ja näyttämään hevoselle areena, koska on todella ahdasta ja täytyy olla koko ajan tarkkana ettei törmää kehenkään. Kisat olivat omassa kotimaneesissamme, mutta kun sinne lisätään kukkia ja kaikenlaisia häkkyröitä, on silti hyvä käydä näyttämässä ponille rata. Areenalla ratsastuksen jälkeen letitettiin poni ja lähdin sen kanssa Vetchecki jossa eläinlääkäri tunnistaa ponin ja ponin kunnon. Sitten juoksutetaan ponia ja katsotaan liikkuuko se puhtaasti. Ranen kanssa ei tälläkään kertaa ollut mitään ongelmaa.
Kun eläinlääkärintarkastuksesta päästään läpi, voidaan alkaa jo valmistautumaan starttiin. Itse menen vähän omiin oloihin rauhottumaan ja aikaisin nukkumaan. Kisa-aamuina alan jo heräilemään itsekseni neljän aikoihin aamu-yöstä jännityksen takia. Sen takia erityisen tärkeää omalla kohdallani on mennä aikaisin unten maille. Kisa-aamut ovat taistelua adrenaliinia vastaan. Pyrin pitämään itseni rentona kuuntelemalla musiikkia ja vaikka höpöttämällä kaikkea turhaa kisa-hoitajalleni. Syön hyvin yleensä puuroa, tuoremehua ja hedelmiä. Tuntia ennen starttia syön proteiinirahkan sekä mun ja Kiia Kuosan suosikiksi noussutta NOCCO-urheilujuomaa! Tehdään kisanuttura ja vedän kisavaatteiden päälle jotkun löysät housut ja muuten lämpimät vaatteet, koska jännittäessä tulee aina erityisen kylmä. Ennen tallilähtöäni jatkan taikauskoisuuttani ja kuuntelen valehtelematta joka ikinen kisa-aamu Cheekin biisin Jippikayjei.
Kisa-aamuna haluan käydä itse Ranen kanssa kävelyllä. Höpötän sille ruotsi-suomikielten sekoitusta ja uskon, että se ymmärtää. Kerron yleensä mikä rata on luvassa ja kuinka paljon se saa herkkuja radan jälkeen. Rane pökkii ja nuolee hihojani välillä nyppäisemällä hampailla kuin sanomalla: "Joojoo, kyllä mä hei tiiän". Haluan myös aina laittaa satulan ja suitset itse ponille. Hevosenhoitaja yleensä plankkaa mun saappaat ja pesee varusteet vielä pintapuolin, laittaa suojat, heittää loimen selkään ja sitten ollaankin jo valmiita lähtemään verryttelyyn.
(kuva Michaela Meller)
Verryttelyssä kävelen ja taivuttelen ponin hyvin läpi ennen kuin valmentaja tulee.
Päässä pyörii rata ja kisafiilis. Kymmenet tervehdykset eri kielillä ja hymyt sekä keskittyneet ilmeet ihmisten kasvoilla. Kun Anu (valmentaja) saapuu verkkaamaan niin vaihdetaan mietteet miltä poni tuntuu ja mitä lähdetään tekemään. Anu pyrkii yleensä pitämään mut hyvin rauhallisena ja keskittymään vaan Raneen. Aloitetaan tosi rauhassa ajatuksena läpiratsastaa poni. Jos yhtään hermoilen, puhutaan vähän aikaa ja sitten taas jatketaan. Nykyään kuitenkin pääsen jo aika vähällä tuskailla ja hyvällä fiiliksellä. Tehdään radan asiat läpi ja laitetaan poni hyvin liikkumaan Tämän jälkeen suojat pois ja kohti kilpailuareenaa. Matkalla areenalle mietin radan läpi ja on hetken hiljaisuus. Kilpailuareenan päässä Anu sanoo vielä muutaman sanan ja sen jälkeen lähden radalle.
Rataa kiertäessä näytän ponille vielä paikat ja kun saan lähtömerkin, kehun vielä kerran ponia ja sitten alkaa koko kisojen lyhyiten kestävä suoritus eli itse rata.
Radan jälkeen analysoidaan rataa kävellessä takaisin verkka-alueelle. Poni ratsastetaan kevyesti vielä läpi odotellessa tuloksia. Yleensä tulosten odottaminen jännittää itseäni eniten. Kansainvälisissä tuloksiset
olivat nyt positiivisia ja päästiin tavoitteeseen. Kaikki kysyvät miten rata meni ja itse ainakin olen aina siinä tilassa, että en oikein sanojani saa suusta, mutta yleensä vastaan vain "ihan ok", tulosten selvittyä kuitenkin alkaa pikkuhiljaa sumu hälvenemään ja pystyy miettimään enemmän rataa.
Kun poni on hoidettu pois, haen pöytäkirjat kansliasta ja katsotaan ne ajatuksella valmentajan kanssa läpi. Tulosten selvittyä lähdetään joko itse ponin kanssa palkkareihin tai sitten iloitsemaan muiden kansainvälisestä sijoituksesta. Jonka jälkeen syömään ja lepäämään, sillä seuraavana päivänä täytyy olla samassa vireessä.
Itselleni kansainvälisiin osallistuminen on aina erityisen hienoa. Jo tällä kertaa tunsin ansainneeni paikkani siellä ja olin onnellinen päästessäni EM-kvaalirajan tuloksiin asti. On aina hienoa lähteä edustamaan Suomea ja ommella suomenlippuja varusteisiin.
Eveliina
