Ollaan kotiuduttu Ranen kanssa nyt jälleen Ypäjältä joululomalle kahdeksi viikoksi. Jotkut ovat kysyneet, että joko tekee mieli lähteä kotiin? Kyllä ja ei. Nyt joulukuussa olin kaikessa mukana apuna, itse treenaamassa neljä kertaa valmennuksissa viikossa, viikonloput meni ratsastusklinikoilla, maajoukkueleireillä ja sen lisäksi suoritin seitsemän koetta koulussa, että kyllä nyt voi katsoa taaksepäin ja miettiä, että mitenhän tuosta kaikesta selvisi tänne lomalle asti. Voi sanoa että nyt on takki tyhjä, mutta tässä lataudutaan ponin kanssa nyt pari viikkoa ja lähdetään taas uudella innolla kohti treenejä. kansainvälisiin kilpailuihin on enää kolme kuukautta ja näyttää ihan hyvältä jo nyt niiden suhteen. Poni alkaa olla vihdoin siinä raamissaan missä kuuluukin ja voidaan alkaa treenaamaan ratojen asioita. Kehittymisen kannalta ollaan jopa edellä kotivalmentajan mukaan, siihen nähden mitä rytmiä oltiin ajateltu tälle talvelle.

 

Se mikä on erityisesti muuttunut täällä ollessa on se, että päivän kohokohta on tuon ^ ponin näkeminen ja uskon että minun näkeminen on myös Ranelle paras kohta päivästä. Ei enää oo niin väliä, jos ei kerkeä syömään tai nukkumaan, sillä käytän aikaa koko ajan vaan enemmän ja enemmän Ranen kanssa olemiseen, vaikka aikataulu olisi kiireinen. Mun ja Ranen side alkaa olla todella vahva, vahvempi mitä koskaan ja se näkyy myös meidän treeneissä. Ollaan enemmän kavereita ja tehdään yhdessä, eikä virheitä jäädä murehtimaan. Se tekee töitä paljon mieluummin ja mielestäni voi mieleltänsäkkin paremmin mitä koskaan meillä ollessaan.

Jää miettimään sitä, että miten treenit menisivät, jos menisin aina kiireellä tallille, heittäisin satulan selkään ja kävisin nopeampaa treenaamassa? Siinä myös huomaa koko vuoden virheen mitä on tehnyt. Kotivalmentajani sanoo aina että kiire on vain tunnetila. Pari kertaa olen naurahtanut sille lausahdukselle, mutta pikkuhiljaa tajusin taas että niinpä, miksi pitää olla kiire? Siispä tallille mennessäni unohdan kellon ja kun sieltä astun pois katson sitä seuraavan kerran. Mikään koe ei ole ainakaan vielä mennyt huonosti sen takia eikä katastrofia ole tapahtunut. Sen sijaan olen saanut Ranesta mun parhaan ystävän ja ponin joka on mun puolella vaikeissa tilanteissa. Käyttäkää siis aikaa hevosiinne ja niiden kanssa "hengailuun". Ikinä ei ole niin kiire, ettei voisi kuunnella miten ponin päivä on sujunut.

 

Kuvan poni on kirsikka kakun päälle tälle talvelle. Nieuwmoed`s Captain on poni, joka on minulla käytössä tammikuusta eteenpäin ja toivon tekeväni sillä mahdollisimman paljon startteja ja että yhteistyö alkaisi nopeaa pelittämään, sillä tässä on poni josta ei laatu pääse loppumaan. Poni on vasta 6-vuotias ruuna, joka omistaa erittäin näyttävät liikkeet, paljon energiaa ja joka on  koulutukseltaan todella pitkällä ikäisekseen. Poni on minulla pätkissä Ypäjällä treeneissä ja pyritään mahdollisimman nopeaa FEI-radoille. Poni on myös koko ajan myynnissä, mutta mun ois tarkotus hakea sille kokemusta poniohjelmista ja että se sais tasaisuutta poniradan asioihin poniratsastajan kanssa. Tällä ponilla ratsastaminen on suuri etuoikeus ja luulen, että opin siltä todella paljon.

 

Captainin myynti-ilmoitus ja video:

 

http://www.eurodressage.com/equestrian/2016/10/14/fei-dressage-pony-sale-nieuwmoeds-captain